maanantai 28. elokuuta 2017

Miksi asun maalla

Tänään hyvä esimerkki siitä miksi pidän maalla ja nimenomaan täällä omalla kylällä asumisesta. Minulla on ollut tiskikone rikki ja tänään tuli sitten kodinkonekorjaaja paikalle. Kodinkonekorjaaja, joka oli aikoinaan myös talomme rempassa mukana, kysyi miten minä olen jaksanut, kun tuli puhe mieheni kuolemasta. Täällä oikeasti välitetään ihmisestä.

maanantai 14. elokuuta 2017

Itkuksi meni taas

Olen viime viikkoina itkenyt valtavasti, useita kertoja päivässä. Epäilen, ettei tämä ole ihan normaalin surun mukaista. Pitänee ottaa yhteyttä terveyskeskukseen.

Tänään päätin tomerana aloittaa miehen tavaroiden kasaamisen, keräämällä hävittämistä varten apteekkiin miehen lääkkeet. Ensimmäiseksi osui käteeni epilepsialääkepurkki ja itku tuli heti. Kaikki sairauden vaiheet alusta loppuun kertautuivat mielessä.
En ymmärrä miten saan hänen vaatteensa kerättyä pois. Työvaatteet ja saappaat ovat edelleen kuistilla, kaikki muut vaatteet komeroissa. Viimeisellä ambulanssireissulla sairaalaan keräsin kassiin hänelle vaatteita, silmälasit ja kengät. Tavarat ovat edelleen kassissa. Tiedän, että elämän pitäisi jatkua ja minun päästä eteenpäin, on vaan niin kovin vaikeaa päästää irti!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Talo elää

Nyt kun olen elänyt yksin talossani kohta seitsemän kuukautta, olen kiinnittänyt aivan erikoisiin asioihin huomiota. No suurin pelkoni on se, että viemärit menevät tukkoon, kun en kertakaikkiaan tiedä mitä silloin tehdä. Mutta niitä muita asioita onkin sitten hyvä höystää mielikuvituksella vaikka millaisiksi ja heikkohermoisempi voisi olla aika säikkynä: Talossani kuuluu koputusta tämän tästä, mies selitti, että vesijohdot koputtelee, mutta minä ryntään aina ovelle peläten, että siellä on joku ja häpeän jo valmiiksi sotkuista tukkaani ja römppästä kotiasuani. Lattiat narisevat itsekseen, hormit ujeltavat, seinät natisevat, patterit sirisevät, vaikka ovat pois päältä, jääkaappi naputtaa aika-ajoin, katto paukkuu, puunoksat aiheuttavat laahaavaa ääntä seiniin ja kattoon, huonekalut naksahtelevat ja kellot rahisevat ennen lyöntejään, sade rapisee kattoon ja ikkunoihin, talvella pakkanen paukuttaa nurkkia. Viimeaikoina olen jopa tupakan tuoksun ollut havaitsevinani välillä. Nyt kesällä on äänimaailma erityisen korostuneesti herättänyt huomioni, kun kissakaan ei ole sisällä aiheuttamassa ääniä. Aika spuukia, mutta kodikasta. Nämä talon elämisen äänet :).

torstai 3. elokuuta 2017

Hautakiviasiaa ja muutakin

Tilasin tänään miehen haudalle hautakiven. Kiven valmistaja laittoi tietokoneluonnoksen sähköpostiini ja täytyy sanoa, että tuntui aika erikoiselta nähdä omakin nimi hautakivessä, vaikka se luonnostelma olikin. Tilasin nääs kiven, johon molempien nimet mahtuvat rinnakkain ja luonnoksessa kokeilivat miten miehen nimi pitää sijoittaa, että minunkin nimeni aikanaan siihen mahtuu. Kaunis, pelkistetty, musta, suorakaiteen muotoinen kivi kultaisilla kaiverretuilla kirjaimilla ja ristillä tulossa. Meidän näköinen kivi.

Minulla on lipastossani mappi, johon olen perillisiäni varten kerännyt kaikki tärkeät paperini, liittymäsopimukset,rekisterikirjat ym. Tänään tein "Kun olen kuollut" -ohjekirjeen, jonka laitoin mapin ensimmäiseen lokeroon. Siitä selviää toiveeni hautajaisten ja muistotilaisuuden yms suhteen ja annanpa siinä hiukan muitakin ohjeita. Varmaan paperi ajan myötä täydentyy, mutta onpahan jonkinlainen versio olemassa, jos jotain minulle yhtäkkiä sattuu.

Rukoilen edelleen kuolemaani joka ilta. Joka aamu herään yhtä pettyneenä tähän maailmaan. Ikävöin miestäni niin paljon, että haluaisin pian hänen luokseen.

tiistai 1. elokuuta 2017

Elämänkirjoa

Äiti voi tällä hetkellä ihan hyvin - niin hyvin kuin nyt happirikastimen kanssa eläjä voi. Mutta selviää hyvin yksin asunnossaan. Sisareni käy hälle kaupassa ja muilla asioilla ja verikokeet käydään ottamassa kotona.

Hyvä ystäväni on sairastunut rintasyöpään ja kulkee nyt sytostaateissa, hiukset jo lähteneet. Vielä jatkuvat sytostaatit ja niiden päälle sitten sädehoidot. Rankkaa.

Jotain hyvääkin on tapahtunut: tyttärelle käytiin eilen ostamassa aivan mielettömän kaunis morsiuspuku. Mukana minun lisäkseni kolme kaasoa ja tuleva anoppi. Kaikki olimme yksimielisiä pukuvalinnasta. Kaunis morsian tulossa! Häät ovat ensi kevättalvella.

Minä taistelen ruohonleikkureitteni kanssa ja kovasti pitäisi alkaa heinäpeltoja niittää. Poika ja vävy valjastettu siihen hommaan, kunhan saadaan silppuri liitettyä traktoriin ja pojat oppimaan traktorilla ajoa.

Odotan jo syksyä...

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Äidin kasvain

Äidin kasvain ei kuulemma ole ärhäkkä, joten puolen vuoden päästä kontrolli. "Et sinä tähän kuole" oli huonosti suomea puhuva mieslääkäri lohduttanut äitiä. Ja ottanut kädestä kiinni ja sanonut että "sinulla on ollut hieno elämä".

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Puoli vuotta

Tänään on kulunut päivälleen puoli vuotta mieheni kuolemasta. Itken edelleen useita kertoja päivittäin ja rukoilen joka ilta, etten aamulla heräisi, vaan pääsisin mieheni luokse. Ikävä on valtava.